Metsän verotuksessa huomioitava myös muut käyttömuodot kuin puuntuotanto

Valtiovarainvaliokunnan verojaoston
puheenjohtajan, kansanedustaja Sampsa Kataja ehdotti 10.2 metsämaksua tai –veroa
metsäomaisuudelle.
Katajan ehdotuksessa veroa maksettaisiin
vain metsän omistamisesta, mikä toisi sen lähelle pinta-alakohtaisesti
määräytynyttä vanhaa metsätilan veroa.

Sampsa Kataja
toteaakin suoraan, että vero palvelisi metsäteollisuuden etua ja kaiketi myös
toisi tasaisemman ja muuttumattomaman verokertymävirran valtiolle.
Metsäteollisuuden toivoma  veron vaikutus
metsänomistajiin olisi se, että he myisivät metsäteollisuudelle puuta, jotta
saisivat lisätuloja maksaakseen vuosittaisen veron valtiolle. Katajan ehdotus
siis kurittaisi suomalaista metsänomistajaa, joka ei myy puitansa
metsäteollisuudelle.

Käytöstä
poistettu pinta-alaperusteinen vero ja Katajan ehdotus muistuttavat sitä
aiempien vuosikymmenien suomalaisen metsäpolitiikan opinkappaletta, että
tärkeintä on turvata mahdollisimman suuri ja vakaa puuntuotanto
metsäteollisuudelle välittämättä niistä kustannuksista ja
valinnanvapaudenrajoituksista, joita tämä politiikka aiheuttaa
metsänomistajille. Esimerkiksi aikaisempien metsänhoito-ohjeiden ja metsälakien
taustalla olevat metsien hoidon optimaaliset kiertoajat valittiin sen
perusteella, että puuston tuotanto piti maksimoida, mikä on
taloustieteellisesti virheellinen lähestymistapa.  On tiedossa, että tällaisilla
taloustieteellisillä lähestymistavoilla on aiheutettu suomalaisille
metsänomistajille huomattavia tappioita vuosikymmeniä  metsäteollisuuden etujen tähden.

Opinkappaleen  toinen suuri erehdys on se, että se olettaa
hyvin yksisilmäisesti metsänomistajien hakevan metsästä vain taloudellista
arvoa. Kuitenkin tutkitusti  moni
suomalainen kannattaa metsien monikäyttöä; metsienhakkuun  rinnalla metsänomistajat arvostavat
marjastus-, sienestys- ja muita virkistysmahdollisuuksia sekä metsissä esiintyvää
monimuotoista lajikirjoa.

Sampsa Katajan veroehdotus veisi
toteutuessaan suomalaista metsäpolitiikan takaisin Kekkosen aikaan, jolloin
metsänomistajaa kohdeltiin holtottavana hallintoalamaisena. Hallintoalamaisen
ainoa tehtävä oli tarjota metsäteollisuudelle vakaasti  ja halvalla puuta riippumatta siitä, millaisia
tappioita näistä toimista syntyi hänelle itselleen ja miten muuten hän halusi metsäänsä käyttää.

VeikkaMattila
Sitoutumaton Helsinki

Ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa. Kiinnostuksen kohteina minulla ovat historia,politiikka,ekologia ja muut ympäristötieteet,vieraat kielet,kulttuurit,uskonnot. Arvomaailmaltani olen ekokonservatiivi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu