Otan rahasi ja annan ne sinulle vähäisempänä takaisin
Näin EU-vaalien olen pyöritellyt mielessäni äärimmäisen yksinkertaistettua tilannetta verotuksesta, tuista, tukibyrokratiasta sekä tukien jakamiseen liittyvästä vallasta:
Ajatellaan, että sinä maksat minulle 100 euroa mahdollisuudesta anoa 90 euron tukea. 10 euroa maksamastasi summasta menee luomaani byrokratian koneiston ylläpitämiseen. Byrokratian koneiston oikeuttamiseen luon erilaisia kriteerejä ja vaatimuksia tukeen tarvittavista todistustuksista, luvista ja lausunnoista, jotka sinun pitää liittää tukihakemukseesi. Niin ikään kasvatan byrokratian määrää asettamalla käsittelyyn useita vaiheita ja tarpeen olla yhteydessä toisiin viranomaisiin. Näillä kaikilla vaiheilla ja toimenpiteillä olen saanut aikaa kulumaan jo kuusi kuukautta.
Luotuani mahdollisimman suuren paperisodan myönnän sinulle lopulta 90 euroasi tarkasti korvamerkittyyn tarkoitukseen. Sinun on raportoiva tuen käytöstä joka kolmas kuukausi ja lopulta lähetettävä 50 sivua pitkä selvitys tuen käytöstä.
Tällä ääriyksinkertaisella esimerkillä yritän havainnollistaa veronmaksua, tukien anomista ja sitä varten luotua byrokratiaa, joka yrittää oikeuttaa itsensä. EU-tuista on sanottu, että maksat EU:lle euron ja saat mahdollisuuden anoa 50 sentin tukea, kun taas unionin byrokratia haukkaa 10 senttiä maksamastasi eurosta (40 senttiä menee, minne menee.) Lisäksi käyttämäsi aika tuen hakemiseen on pois tuottavasta työstä.
Yhteiskunta, joissa on korkea veroaste, jakaa myös anteliaammin monenlaisia tukia kansalaisille, yhdistyksille, yrityksille ja muille järjestöille. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tällaisia yhteiskuntia.
Tukien jakamiseen liittyy myös vallankäyttöä, jota harva tulee ajatelleeksi. Päättäjät voivat oikeuttaa oman asemansa sillä, että he jakavat eturyhmilleen ja äänestäjilleen erilaisia tukia anteliaasti. Hieman realistisempi versio esimerkistäni on se, että poliitikko X käskee byrokraatteja jakamaan tuet omille suosikkiryhmilleen, mutta tekemään sen epäsuorasti ja peittämään omien tukijoiden suosimisen liibalaabavirastokielellä ja – toimenpiteillä. Kuitenkin tärkeää tässä kuviossa on, että tukia hakeneet tahot tunnistavat sen, kuka autuas hyväntekijä on heitä muistanut.
Edellä mainittu toiminta luo itse asiassa hyvin vääristyneen kannustimen poliitikoille. Heidän etujensa mukaista on kierrättää mahdollisimman paljon kansalaisten rahoja valtion rakenteiden kautta, koska silloin he pääsevät päättämään rahojen jaosta ja luomaan kiitollisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvan suhteen omien tukijoidensa kanssa. Kiitollisuus ja vastavuoroisuus realisoituu vaaliuurnilla ja-lahjoituksissa. Poliitikot voivat siis parantaa mahdollisuuksiaan tulla uudelleen valituksi ja ulottaa päätäntavaltansa piiriin yhä isomman osan kansalaisten rahoista. "Kerätäänpä yhä suurempi osa tuloistasi ja varallisuudestasi valtion kassaan, jotta voin jakaa ne sinulle takaisin erilaisina tukina, mutta niin, että olet kiitollisuuden velassa minulle, mikä takaa pysymiseni vallassa."
Eipä ihme, että Suomessa ja EU:ssa on korkea veroaste ja paljon ilmaa täynnä olevia tukia.
Eikö Suomen verottaja toimi aivan samalla periaatteella?
Ilmoita asiaton viesti
Eli perustuloon ja ”valvontakoneisto” nurin.
Mincome, Kanada
http://www.dominionpaper.ca/articles/4100
Ilmoita asiaton viesti