*

Veikka Mattila Etsin totuutta, hyvyyttä ja kauneutta.

Ihmisoikeudet kärsivät yhä suuremmasta inflaatiosta

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ihmisoikeudet ovat ihmisarvoon perustuvia eli jokaiselle ihmisyksilölle kuuluvia oikeuksia. Ihmisoikeuksien alkuperä on siinä kristillisessä ajattelussa, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi hän on arvokas sellaisenaan ominaisuuksistaan riippumatta. Tämä ajatus Jumalan kuvasta kehittyi sittemmin luonnonoikeusajattelussa, varsinkin 1700-luvun Locken ja muiden valistusajattelijoiden vaikutuksesta näkemykseksi, että kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaina ja heillä on sisäsyntyisiä ja luovuttamattomia oikeuksia.

Tämä näkemys muodosti sellaisenaan ytimen Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistukselle ja perustuslaille 1700-luvulla. Kuitenkin hyvin monet unohtavat näissä asiakirjoissa sen taustalla olevan seikan, että enemmistö Yhdysvaltojen perustajaisistä ajatteli Yhdysvaltojen olevan kristillinen kansakunta, jolle vapauksia ei ollut myönnetty ilman rajoituksia, vaan ehdollisesti niin, että niitä käytettiin uskonnollisesti vastuullisella tavalla. (Ranskan Suuressa vallankumouksessa oli mukana ihmisoikeuksien julistus myös, mutta niiden henki on erilainen johtuen Ranskan vallankumouksen erilaisesta aatehistoriallisesta taustasta, mitä en aio tässä kirjoituksessa käydä läpi)

Alun perin ihmisoikeudet painottuivat enemmän negatiivisten vapauksien puolelle eli vapauteen ulkoa tulevasta pakosta, väkivallasta tai pakkovallasta. Negatiivista vapautta kutsutaan myös vapaudeksi jostakin. Negatiivisia vapauksia ovat muun muassa sananvapaus, uskonnon- ja omatunnonvapaus, kokoontumisen ja järjestäytymisen vapaus, elinkeinovapaus, liikkumisvapaus, omaisuuden suoja, ruumiillinen koskemattomuus, kidutuksen ja kuolemanrangaistuksien kielto, kotirauha ja aseenkanto-oikeus.

Negatiivisia vapauksia tasapainottamaan kehittyivät myöhemmin positiiviset vapaudet eli näkemys, että yksilöllä on mahdollisuudet toteuttaa tai vapaus tehdä tiettyjä asioita. Näihin asioihin käsitetään muun muassa oikeus koulutukseen, oikeusapuun, toimeentuloon, asuntoon, terveydenhoitoon, ruokaan, kulttuurin harrastamiseen tai oikeuteen asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa.

On olennaista huomata, että yksilön nauttimat ihmisoikeudet luovat yhteiskunnalle velvollisuuden taata niiden toteutuminen. Negatiivisten vapauksien takaaminen ei kuitenkaan usein rasita yhteiskuntaa juurikaan verrattuna positiivisiin vapauksiin, joiden takaaminen vaatii merkittävät määrää lainsäädäntötyötä, hallintoa, erillisten viranomaisten palkkaamista, kansalaisten verottamista ja taloudellisia varoja. Tätä asiaa voi lähestyä myös vertailemalla esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden yhteiskuntien julkisen sektorin kokoa ja julkisten menojen osuutta BKT:sta.

Viime vuosikymmeninä positiiviset ja negatiiviset vapaudet ovat alkaneet vääristyä. Yhdeksi ”negatiiviseksi” vapaudeksi monissa Euroopan maissa on laskettu oikeus harjoittaa uskontoaan toisten rahoilla, kun monet moskeijat nauttivat yhteiskunnan tukia riippumatta siitä käyttivätkö ne yhteiskunnan tukia väärin tai rekrytoivatko ne muslimeja ISIS:n jäseniksi. Toiseksi negatiiviseksi vapaudeksi on nimetty oikeus perustaa shariaoikeus länsimaisen oikeusjärjestelmän rinnalle käsittelemään oman uskonyhteisön perhe- ja siviiliasioita. Puolestaan uusiksi positiiviksi vapauksiksi on nimetty oikeus tuoda koko perheensä tai sukunsa Suomeen veronmaksajien elätettäväksi koko näiden elinajaksi, oikeus maahan pakolaisstatuksella tulleiden kieltäytyä heille osoitetusta vastaanottokeskuksesta, koska se on syrjässä ja sen ympäristössä on susia ja karhuja. Niin ikään uusiksi positiiviksi vapauksiksi jotkut katsovat sen, että veronmaksajat rahoittavat oma huumeiden käytön (toimeentulotuen käyttäminen huumausaineiden hankkimiseen) tai kustantavat yksilön omat sukupuolenvaihtoleikkaukset tai hedelmöityshoidot.

Niin ikään positiiviset ja negatiiviset vapaudet ovat vääristyneet uusissa avioliitto-oikeuksien vaatimuksissa. Mitä erilaisemmat tahot ja ryhmät ovat alkaneet vaatia avioliitto-oikeutta ja sen tuomia etuja omalle lesbo-tai homoparisuhteelle, parisuhteella oman siskon, veljen, isän, äidin tai liitolle, jossa yhdellä on useita kumppaneita tai joidenkin näiden yhdistelmille.

Nobel palkittu kirjailija ja länsimaisen yhteiskunnan terävä arvostelija Aleksandr Solženitsyn kommentoi tarkkanäköisesti tänä nykyistä ilmiötä jo 1970-luvulla: ”.. Länsimaiset ihmiset ovat omaksuneet huomattavan kyvyn käyttää hyväkseen, tulkita ja manipuloida lakia. Näin on siitä huolimatta, että lait pyrkivät olemaan aivan liian mutkikkaita tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi ilman ammattijuristien apua. Jokainen ristiriitatilanne ratkaistaan lain kirjaimen mukaan, minkä jälkeen asiaa pidetään loppuun käsiteltynä. Vaaditaan vain että henkilö on legaalisesta näkökulmasta katsoen oikeassa, eikä kukaan ei tohdi huomauttaa, että hän saattaa oikeuden päätöksestä huolimatta olla väärässä. Ei voi olla puhettakaan mistään vapaaehtoisesta itsensä kieltämisestä tai siitä, että joku luopuisi oikeuksistaan, kaikkinaista uhrautumista toisen hyväksi pidetään yksinkertaisesti absurdina. Jokainen taistelee oikeuksistaan lain äärirajoille saakka.” Vaikka asiayhteydessä SOLŽENITSYN puhuu Yhdysvalloille tyypillisestä käräjöinnin yleisyydestä, sopivat hänen havaintonsa loistavasti myös kuvaamaan yleisesti ihmisoikeuksien kärsimää inflaatiota.

Toisin sanoen vaadimme ja tehtailemme jatkuvasti itsellemme uusia oikeuksia ja siten laajennamme ihmisoikeuksien kirjoa, vaikka yhteiskunta, jossa vain yksilöjen oikeuksia jatkuvasti kasvatetaan, ei voi toimia pitemmän päälle. Lisäksi olemme unohtaneet moraalisen ulottuvuuden oikeuksissa eli sen, että on olemassa vapautta hyvyyteen ja vapautta pahuuteen. Osa uusista ”ihmisoikeuksista” on tätä jälkimmäistä lajia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Mielestäni tuo negatiivisten ja positiivisten ihmisoikeuksien jaottelu on osin harhaanjohtava. Keskiluokkainen länsimainen hyvinvointi (negatiiviset ihmisoikeudet) nähdään perustavana ihmisoikeutena, jota positiivisten oikeuksien takaaminen verotuksen muodossa uhkaa.

Tosiasiassa, se hyvinvointi jota puolustetaan, perustuu elämälle vättämättömien luonnonresurssien ryöstämiseen, ja niiden avulla luodun hyvinvoinnin jakamiseen systeemin sisällä, niin että ne jotka eivät ole tarpeeksi tehokkaita, jäävät muiden armopalojen varaan. Tästä näkökulmasta katsottuna positiiviset ihmisoikeudet ovat perusoikeuksia, jotka jossain muodossa on huomioitava, tai kapitalistinen yhteiskunta syyllistyy perustavanlaatuiseen moraalittomuuteen.

Toimituksen poiminnat