Veikka Mattila Etsin totuutta, hyvyyttä ja kauneutta.

Mille olet sokea?

Nykymaailmassa monet korostavat sitä, miten taitavia, sosiaalisia, päteviä, kouluttautuneita, älykkäitä, fiksuja ja itsevarmoja he ovat. Ajan henki on yhä enemmän se, että lukemattomat suomalaiset korostavat ja kehuvat omia ominaisuuksiansa, suorituksiansa ja meriittejänsä maasta taivaaseen. Tällaisessa ilmapiirissä edes sellainen mahdollisuus, että heitä vaivasi täysi sokeus eräiden itseensä liittyvien asioiden suhteen, torjutaan kiivaasti ja välittömästi.

Kuitenkin tällöin Antonin oireyhtymä kuvaa loistavana vertauskuvana näitä suomalaisia: Oireyhtymässä oikeasti sokea henkilö ei tajua itse itse olevansa sokea, koska häneltä on tuhoutunut näköhavainnosta vastaava aivokudos niin, että häneltä ei ole vain kadonnut kyky nähdä vaan myös kyky ymmärtää, näkeekö hän vai ei. Vertauskuvana siis lukuisat suomalaiset eivät ole sokeita niin, että he tiedostaisivat oman tilansa ja vajavaisuutensa vaan niin, että heiltä on kadonnut kyky ymmärtää olevansa sokeita.

Myös Jeesus puhuu Raamatussa samasta asiasta hengellisenä sokeutena: ” Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".

Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"

Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".”(John. 9:39-41)

Jeesus tosiaan osoittaa tärkeän asian siitä, että ihmisten oma ylpeys estää heitä edes tajuamasta olevansa hengellisesti sokeita. Fariseukset olivat tunnetusti hyvin ylpeitä omasta uskonharjoituksestaan ja hyvistä teoistaan eivätkä he edes kyenneet tajuamaan todellista tilaansa eli omaa hengellistä sokeuttaan. Oman sokeutensa myöntäminen ja tiedostaminen, toisin sanoen nöyrtyminen voi tarjota tien mahdollisuuteen nähdä eli avata silmät hengellisesti, kun taas omasta ylpeydestään kiinni pitävä henkilön pysyy hengellisesti valheellisessa itsepetoksen tilassaan.

Olenkin koonnut luettelon asioista, joiden suhteen tiedostavan olevani sokea tai että minulla esiintyy omanlaistaan sokeutta näillä alueilla:

1. Joidenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien hyvin hienovaraisten asioiden tai signaalien havaitseminen, tulkitseminen, ymmärtäminen ja noudattaminen. Esimerkiksi olen ollut joissakin opiskelijärjestöjen valtakunnallisissa viikonloppukonfrensseissa, joissa toisilleen ennaltaan tuntemattomat naiset ja miehet ovat ihastuneet toisiinsa romanttisissa merkeissä. Enemmistö on saattanut havaita ihastuneiden romanssin hyvin nopeasti, mutta minä en. Kun jotkut toiset ovat jo juoruilleet ihastuneiden tekosista, en ole tajunnut mitään ja vasta kuukausien päästä olen havahtunut, että ai, nuo kaksi henkilöä ovat suhteessa.

2. Henkilöautolla ajamisen jouhevuus, hienomotoriikka ja pitkälle jalostunut liikenteenlukutaito. Minulla meni aikoinaan useamman kerran ajoe uusiksi ennen kuin suoritin sen ja nykyäänkin luulen, että minulla esintyy polkimien käytössä ja ohitustilanteissa aivan tarpeetonta varovaisuutta. Olen siis hyvinkin sokea sen suhteen, miten erilailla voisin ajaa sujuvasti ja vielä turvallisesti kuin nyt ajan henkilöautoa.

3. Jääminen hiomaan liian pitkää joitakin yksityiskohtia tai asioita. Minulla on taipumuksena jäädä hiomaan joitakin yksittäisiä asioita jopa tunteja. Tällöin on perin todennäköistä, että käytän liian paljon aikaa joidenkin yksityiskohtien hiomiseen tai näpertelyyn suhteessa siihen, mikä olisi työn kannalta tarkoituksenmukaista tai järkevää. Tämän seurauksena joissakin projekteissa, joissa on hyvinkin kireä aikataulu, saatan luoda itselleni tilanteen, että aika yksinkertaisesti ei riitä.

4. Musikaalisuus, rytmitaju, melodia: Veljeni ja isäni ovat hyvin musikaalisia, mutta minä en. Kun he analysioivat ja erittelevät nopeastikin kuulemansa kappaleen melodian tai laulajan äänialan. Olen minä useimmiten ulkona tästä keskustelusta. En pysty tunnistamaan helposti kappaleiden melodiaa tai rytmiä sekä myös tanssin rytmiä. Tämä asia vaikuttaa myös soittimien, kuten pianon, kitaran ja basson, soittamiseen. Kun joskus yritin soittaa bassoa tai kitaraa lukion musiikintunneilla, oli minulla olo, että en tiedä, milloin minun pitää soittaa mitäkin kieltä ja mistä painaa milloinkin. Taas pianon kanssa tunteeni on se, että näistä lähtee ääniä eri äänialoissa, mutta en vain käsitä, miten näitä soittamalla saa aikaan melodian.

5. Useat kädentaitoja ja sorminäppäryyttä vaativat asiat. Olin keskinkertainen yläasteen teknisessä työssä ja monet nikkaroinnissa hienovaraisia kädentaitoja vaativat toimet ovat minulle hyvin vaikeita. Tämän lisäksi silloin kun olen auttanut isääni meidän mökkimme remonteissa ja ikkuinoiden korjaamisessa, olen huomannut, että eipä niistä toimista jäänyt paljon mieleen eli että jos minulle annettaisiin kaikki työkalut ja remonttitarvikkeet ja kysyttäisiin, että mitä teet ensimmäisenä tai mistä alat, en osaisi useimmiten aloittaa toimia järkevimmin.

6. Työmaat ja talojen rakennus. Olen edelleenkin hyvin vähän tietoinen siitä, miten työmailla rakennetaan vaikkapa kerrostaloja, mitä kaikkia vaiheita siihen, kuuluu. Minun silmissäni työmaa näyttää usein sekamelskalta aluksi enkä osaa kertoa enkä kuvailla siellä näkemieni asioiden tarkoitusta tai tehtävää. Lisäksi kun kävelen saman työmaan ohi niin, että välissä on kulunut aikaa, minulle tulee melkein aina yllättyksenä mitä näen siellä.

7. Imitointi. Minulle on tavallisesti täysin käsittämätöntä, miten monet imitoivat toisten henkilöiden ääntä tai lauluja. En yksinkertaisesti vain tajua, miten vaikkapa imitoinnin taidon hallitseva Sara Forsberg suorittaa eri kielien matkimisen sanomatta matkimillaan kielillä oikeastaan mitään.

8. Näytteleminen. En ole koskaan ollut hyvä näyttelemään, mikä ilmeni jossakin nuoruudessa omien filmien kuvauksien yhteyksissä. Luonteva näytteleminen on minun silmissäni aina näyttäytynyt asiana, josta en ole päässyt jyvälle.

9. Akrobatia. En ole koskaan oppinut tekemään volttia, lentokuperkeikkaa tai kärrynpyörää. Kun olen joskus harjoitellut niitä, on tuntunut, että liikkeestä on nopeus loppunut tai tasapainoni ei ole säilynyt riittävän kauan aikaa, jotta olisin voinut edetä liikeradassa. Toisin sanoen käsityskykyni on aivan pimennossa sen suhteen, miten esimerkiksi joku henkilö tekee nopeasti kärrynpyörän.

10. Piirtäminen ja Maalaaminen. Minulla on ollut suuria vaikeuksia läpi lapsuus- ja nuoruuvuosieni piirtää ihmisruumis kolmiulotteisesti. Piirtämissäni kuvissa ihmisruumiin mittasuhteet ovat melkein aina olleet päin seiniä ja muodot epäluonnollisia. Vuorostaan maalaamisessa havaitsin jo ala-asteella, että en pystynyt estämään vesivärejä leviämästä keskenään ja hiilipiiroksissa en yksinkertaisesti osannut hahmottaa harmaan eri sävyjä ilmeikkeidän piirrusten kuvittamiseksi.

Mille sinä olet tajunnut olevasi sokea tai millä alueilla ole tajunnut sinulla esiintyvän sokeutta? Kuka avasi silmäsi sokeudellesi?

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pitkä ja itsekriittinen luettelosi sai minut luonnehtimaan sinut perfektionistiksi, ja tämä tietysti sanottuna pelkästään autotallipsykologian pohjalta.

Taitovoimisteluun viittaavissa ominaisuuksissa olen jokseenkin onneton. Kärrynpyörät ja käsilläseisonnat ovat edelleen tekemättä; okei, eipä niitä ole harjoitettu tai harjoiteltukaan.

Listauksesi ykköskohta on kiinnostava! Varmaan tietyillä persoonilla on inhimillistä uteliaisuutta juuri tuollaisten tapahtumien tarkkailuun, kun taas introvertit elävät enimmäkseen "oman päänsä sisällä".

T Piepponen

Tanssi: En osaa. Vasen jalkani lähtee sitä yrittäessä karkuun.

Kaikkien urheilukilpailujen/joukkuelajien seuraaminen: En saa niiden tuijottamisesta mitään muuta kuin ahdistusta ja sarjahaukottelua.

Orgastinen tuotemerkkien perässä juokseminen: Niin että en näe mitä hienoa on ostaa takki, jossa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla vaikkapa "Obey". Olen nyt näitä nähnyt useilla ja suoraan sanottuna pidän sellaisiin vapaaehtoisesti pukeutuvia roskasakkina. Luit oikein: Roskana.

Marsipaanin "herkullisuus": Mikä on saanut jonkun tämän hirveänmakuisen massan keksimään? Mikä on marsipaanin tarkoitus?

Ryhmissä märinän tarkoitus: Siis sellainen kun jokin ryhmä nauraa tyhjälle jossain pöydässä ja vieläpä ilman bongia. Mille ne nauraa? Ilmalleko?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Luen kyllä ihmisiä aika hyvin - ehkä jopa keskimääräistä paremmin. Näen kuka pitää kenestä jne. On käynyt niinkin, että olen töksäyttänyt ihmisille, jotka ovat olleet salaa suhteessa heidän suhteestaan. Sokea olen itselleni. En useinkaan ymmärrä mitä saa sanoa ja mitä ei, miten pitää käyttäytyä tms. kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä. Loukkaan ihmisiä sanomalla sen, mitä näen.

Kykenen toimimaan joukossa, mutta en tunne mitään vetoa siihen. En kaipaa sosiaalista kanssakäymistä juuri lainkaan, joten en ymmärrä ihmisiä, joilla se tarve on.

En myöskään ole hienomotoriikaltani hyvä. Rikon asioita. Teen liian suurella voimalla. Esim. vaikka olen harjoitellut palloilla jöngleerausta, en koskaan opi sitä. Myös moninpelattavissa tietokonepeleissä hiiren kanssa se on ilmeistä, joskin kompensoin sitä sillä, että olen hyvä ennakoimaan ja lukemaan peliä. Tiedän suurin piirtein, missä kukakin on. Olen kohtuullisen hyvä piirtämään digitaalikynällä, sillä se antaa kaiken anteeksi ja voin nyhrätä asioita.

Olen atleettinen ja pidän fyysisestä rasituksesta. En ymmärrä lainkaan, miksi ihmiset ajavat lyhyitäkin matkoja autoilla tai ovat estyneitä menemästä jonnekin, koska sinne pitäisi kävellä ja/tai keli on huono.

Olen sokea yksityiskohdille, olen vahvimmillani kokonaiskuvan hahmottamisessa ja mielenkiintoni kohdistuu kaikessa tekemässäni ihastelemaan sitä, miten osat toimivat keskenään ja ovat sopusoinnussa. Minun on vaikea aloittaa asioita. En tiedä mistä aloittaisin.

En tiedä miltä minusta tuntuu. Tunnepuoleni ja ajatteluni tuntuvat olevan jonkinlaisella seinällä erotettuina toisistaan. Teen asioita ilman, että tajuaisin miltä minusta niiden seurauksena tuntuu. Sitten ihmettelen miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu. Vahingoitan myös itseäni helposti, en osaa varoa. Kokemuksen myötä se on kuitenkin helpottanut, mutta minulla oli jo 3- vuotiaana satakunta tikkiä päässä. Se ei onneksi ole periytynyt lapsilleni.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Hei tältä pohjalta rakentuu nopeasti silta toiseen ihmiseen, tulee kuva siitä millainen hän oikein todella on, ei vain, - että millaisia mielipiteitä jollakulla on. Mielenkiintoista.

Oletkos huomannut miten ikä on muuttanut joitakin piirteitäsi, esim.kokonaisuuden hahmottamista?

Kun kerrot lopussa, ettet tiedä miltä tuntuu, oliskohan niin, että tilanne on aika hyvä?
Vai?
Sellainen normaali.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ikä on tuonut sen, etten ole enää niin pakkomielteinen. Minun ei ole pakko koittaa hahmottaa kaikkea mahdollista.

On vaikea suunnittella toimintaansa, kun ei tiedä tai ymmärrä miltä se lopulta tuntuu. Tunteet yllättävät minut lähes aina.

Tarkin selitys, minkä olen löytänyt, on tämä:

http://www.16personalities.com/fi/intp-persoonalli...

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Veikka, olet tainnut keksiä uuden terapiamenetelmän.
Tällaisen itseanalyysin jälkeen kenelläkään ei ole heti tarvetta paukutella henskeleitään. Valtavan hyvä lähtökohta itsensä hyväksyvälle tarkastelulle. Tämä olisi mannaa niiden keskuudessa, joilla on kenties särkynyt mieli ja haavoittunut itsetunto ja riittämättömyyden tunteita etenkin.

Tulee sitten kyllä myös mieleen, että tämän vastapainona olemuksessasi on varmasti vahvoja toisenlaisia lahjoja, oletko niitä listannut?
.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mä en osaa oikeastaan yhtään mitään. Noista rytmitaju ja tasapaino on ihan persiillään, tasapainoon toki vaikuttaa sisäkorvan sairaus. Kädentaitoja, pikkutarkkojakin, vaativat hommat sujuivat hyvin kunnes tuli halvaus joka vaikuttaa vieläkin motoriikkaan. Musiikkia toki harrastan ihan kuuntelumielessä ja laulankin ittekseni vaikka se kuulostaa lähinnä ammuvainaan määkimiseltä.

Sosiaaliset taidotkin ovat huonot, Tykkään enemmän yksinolosta kuin jatkuvasta jorinasta ihmisten kanssa. Tosin jos johonkin sellaiseen pakotttavaan tilanteeseen joudun selviän siitä kunnialla, esim juhlaetikettihän on vain opittua teatterinäytöstä.

Autoa en ole koskaan ajanut enkä aja, mulle etäisyyksien hallinta on vähän hankalaa sairauteni vuoksi. Ajattelin kanssaihmisiä ja heidän turvallisuuttaan liikenteessä niin ja onhan näköni -8 että sokko olen jopa lasien kanssa. Aina jää rillien kanssa katvealueita näkökenttään jolloin en nää mitään. Jalankulkijana noudatan ihan erityistä varovaissuutta tuolla liikkuessani ihmisten ilmoilla.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Mistähän päin Suamen maata toi sanonta "persiillään" tulee, jos voit vähän vihjata. On kyllä hauska ilmaisu.

Sulla on tuollaista näkökykyyn liittyvää arkuutta liikkumisessa, se on tuttua nyt mullekkin kun kumautin pääkoppani asfalttiin jokin aika sitten.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

No en tiedä kun lähinnä Helsingistä olen kotoisin, mutta suku on ollut niin liikkuvaista että ympäri ämpäri Suomea kolunneet, että kielivaikutteet on voinneet tulla mistä vain. Mä käytänkin sujuvasti sekaisin stadin slangia, savon -ja karjalan murresanoja kirjakielellä höystettynä. Siksi kirjoitus -ja puhetyylini saattaa olla mielialasta johtuen mitä vaan kirjakielestä siihen slangiin.

Joo ja vanhuus ei tule yksin. Mulla tosin nää vanhuuden oireet on alkaneet kovin nuorella iällä :) Eniten ärsyttää nyt tässä tilanteessa kun mieli on vielä nuori mutta kroppa tekee vähän väliä tenän...kaipa tähänkin vähitellen sopeutuu.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#7
Pikkupoikana maalla ollessa eräs Karjalasta kotoisin ollut mies säytti sanaa.
Enempää en tiedä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hyvä, rohkea kirjoitus.
Tulee vaan mieleen, että oliskohan kyseessä täydellisyyden tavoittelu.
Joillakin riman laskeminen auttaa, mutta sinä varmaan tiedätkin sen.

Olen tehnyt kirjallisen itsetutkiskelun tiettyjen periaatteiden mukaan kolmisenkymmentä vuotta sitten. Uskon, että sillä on ollut hyvä vaikutus. Vaikeasta ihmisestä on tullut vähemmän vaikea.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Sinänsä mielenkiintoista, että Antonin oireyhtymällä perustelet uskonnollisia asioita - kyseinen oireyhtymähän on vahva todiste sen puolesta, jotta kaikkilla tietoisuudessamma olevilla asioilla on aineellinen pohja, mitään sielua ei ole. Kaikki, mitä mielessämme on perustuu sähkökemiallisiin prosesseihin.

--Antonin oireyhtymä on neurologinen aivovauriosta johtuva tila, jossa sokea henkilö ei itse tajua olevansa sokea. Oireyhtymä ilmenee usein näköhavainnoista vastaavan aivokudoksen tuhouduttua, jolloin henkilöltä ei ainoastaan katoa kyky nähdä vaan myös kyky ymmärtää, näkeekö hän vai ei.

Antonin oireyhtymästä kärsivät luulevat näkevänsä täysin tavallisesti, eivätkä suostu uskomaan olevansa sokeita. Lääkärin kysyessä, mihin hän on asettanut silmälasinsa, oireyhtymästä kärsivä keksii nopeasti mutta varmasti vastauksen täysin päästään. Hän ei kuitenkaan osoita valehtelun merkkejä vaan ilmeisesti uskoo väitteensä.

Oireyhtymästä kärsivät eivät myöskään mitä luultavimmin luule aivojensa esittämiä vanhoja visuaalisia muistoja näköhavainnoiksi, koska visuaalisten muistojen esittämisestä vastaa sama aivokudos kuin näköhavaintojenkin tulkinnasta.

Filosofisesti Antonin oireyhtymästä kärsivät ovat vahva vastaväite kartesiolaiselle dualismille, jonka mukaan ihmisellä on metafyysisen suoraa ja varmaa tietoa omista ajatuksistaan, muttei näkökyvystään.

Toimituksen poiminnat